Kirjoittajat ja kouluttajat
Tua Onnela on eläintenkouluttaja ja toimittaja. Hän työskenteli kymmenen vuotta sanomalehdissä toimittajana ja erilaisissa esihenkilötehtävissä, kunnes päätti kokeilla, voisiko työkseen tehdä jotain, mitä todella rakastaa. Hän suoritti eläintenkouluttajan ammattitutkinnon ja teki harrastuksestaan työn.
Nykyään Tua kirjoittaa työelämästä, yhteiskunnasta, eläimistä ja eläinten käyttäytymisestä, kouluttaa hevosia, koiria ja kissoja sekä pitää luentoja ja kursseja eläinten, erityisesti hevosten, käyttäytymisestä ja kouluttamisesta.
Tuan asiakkaita ovat niin kilparatsastajat ja hevosammattilaiset kuin tavalliset lemmikinomistajat ja hevosharrastajat. Monesti koulutustyössä ratkotaan jotakin eläimen käyttäytymisen tai hyvinvoinnin ongelmaa, mutta asiakkaat tahtovat myös uusia ideoita eläinystävänsä kanssa harrastamiseen ja työkaluja sen ymmärtämiseen.
Vapaa-ajallaan Tua puuhaa Luna-tamman kanssa tai lojuu sohvalla Saara-kissan tassunlämmittimenä. Eläimeltä saatu ystävällinen lipaisu tai pehmeä turvan kosketus on Tuan mielestä palkitsevinta maailmassa, ja näitä palkkioita saadakseen hän on valmis ponnistelemaan miten paljon hyvänsä.
Jenni Spännäri on teologian tohtori, tutkija ja tutkimusjohtaja sekä kouluttaja.
Hän on tutkinut muun muassa viisautta ja elämänkokemusta, myötätuntoa työelämässä sekä innovatiivisuutta ja elämän merkityksellisyyttä useissa tutkimusprojekteissa. Parhaillaan hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa käsittelevät muun muassa ihmisen ja hevosen välistä suhdetta, ihmisten terveyskäyttäytymistä sekä katsomusten siirtymistä perheissä sukupolvelta toiselle.
Jenni on myös lukuisten tiedejulkaisujen sekä kirjojen Viisaus – Käyttäjän opas ja Myötätunnon mullistava voima Jennillä on eläinsuhteita ennen muuta hevosiin, joiden kanssa hän touhuilee monenlaista: maastoilee sekä harrastaa ratsujousiammuntaa ja joskus kouluratsastustakin. Hän myös kouluttaa hevosharrastajana erilaisia asioita positiivista vahvistetta käyttämällä. Koulutukset voivat keskittyä erilaisiin tarpeellisiin hoitotoimenpiteisiin mutta myös huvin vuoksi hevosen kanssa opeteltaviin temppuihin, kuten koripallon pelaamiseen ja nenätyöskentelyyn eli kohteiden etsimiseen haistelemalla.
Työssään yliopistolla ja yritysmaailmassa Jenni on työskennellyt laajasti oppimisen parissa ja pohtinut usein ihmisen ja eläimen oppimisen eroja. Hän on miettinyt, miten uusien taitojen ja toimintatapojen opettelusta ja oppimisesta voisi saada yhtä hauskaa ja palkitsevaa kuin hevosen kanssa puuhailustakin. Ratkaisu taitaa piillä positiivisessa vahvistamisessa.